Tänne voit LÄHETTÄÄ RUNOJA JA TARINOITA, nimettömänä

tai nimellisenä - ihan miten haluat.

Lähetä teksti roola@roola.fi

---------------------------------------------------



Äiti olet enkelini.

 

Kannoit minua yhdeksän kuukautta.

Annoit minulle elämän.

Elämän, josta olen kiitollinen sinulle.

 

Ehkä tämä kirjoitukseni viestittää sinulle edes hiukan suurta kiintymymystäni sinuun.

 

Sydämesi on viisas ja lämmin,

aina valmiina neuvomaan ja auttamaan minua.

 

Tahtoisin tulla samanlaiseksi kuin sinä;

Aina valmiina neuvomaan ja auttamaan minua.

Tahtoisin tulla samanlaiseksi kuin sinä;

 

”Olisin enkeli, johon aurinko ei koskaan lakkaisi paistamasta.



ITSENSÄ LÖYTÄMISEN TUSKA

 

Kuin itä ja länsi me erkanemme, kuin peläten jotain me pakenemme.

 

Ei sidettä mitään mi kiinni pitäis, ei mitään mi yhdistäis.

 

On puhe kuin tuulen huminaa, ei sydämen kieltä tajutuks saa.

 

Kun toisella paljon ois sanottavaa, toinen pakenee suljetun oven taa.

 

Kun toinen taas taas minulle puhunut ois, minä oveni suljin ja pakenin pois.

 

Siis mitä me pelkäämme, pakenemme, emme ketään muita kuin itseämme.

Vaan ei voi itseltään ovea sulkea, oman itsensä ohi vieraana kulkea.

On reilusti mentävä ovesta ulos ja katsoa, tutkia mikä on tulos.

 

Tehdä tutkimusmatka sisimpään, omaan sieluun,

omaan minään.

 

Sen jälkeen sanoa maailmalle; Nyt on ovi auki elämälle.

 

20.1.2000.

Pekonen


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Äidille

Äidit koittavat aina olla täydellisiä, mutta eivät tiedä, että juuri epätäydellisyys tekee heistä täydellisiä,

sillä tärkeintä ei ole näyttää ettei virheitä saa tehdä vaan, että niitä tapahtuu kaikille, mutta niistä voi selvitä ja oppia paljon. Elämässä on tärkeää kohdata pettymyksiä, jotta osaa iloita onnistumisista ja kaikesta hyvästä mitä elämältä saamme.

 

Jotkut äidit yrittävät upottaa lapsensa lahjoihin ja tavaroihin mutta eivät tiedä, että yltäkylläisyyden voi mitata vain rakkaudessa, ei rahassa. Myöhemmin elämässä muistamme hetket äidin kanssa paremmin kuin tavarat.

Tavarat eivät kasvata meitä ihmisenä.

 

Lapselle pitää näyttää ettei täydellisyyteen pidä pyrkiä, vaan jokainen on arvokas omana itsenään ja sitä voi vain vahvistaa. Jokaisen äidin yritys tehdä parhaansa osoittaa miten paljon he meitä rakastavat, ei se miten he siinä onnistuvat.


Laura V/T

------------------------------------------------------------


Äidille/Äitimaalle

Äiti maa sanoi kukalleen:

"haluan auringon aina paistavan sinulle,

pyyhkiä pilvet pois,

sateen laannuttaa,

enkä antaa sen sinua koskaan kaataa”.

 

Mutta kukka vastasi:

"Rakas äiti maa,mahdat hyvää tarkoittaa,

 muttei aurinko voi aina paistaa,

 haluan sadetta haistaa...

 Liika paiste saa minut kuivumaan,

 eikä aurinkoa kunnioittamaan”.

 

 Joskus minä kaipaan varjoja,

 jotta tiedän kuinka hyvältä aurinko tuntuu.

 Sateen täytyy minut joskus kaataa,

 jotta saan tahtoa taas valoon kurkottaa ja kasvaa.

 

 Pieni taimihan minäkin vain olin,

 mutta rakkaudella ja huolenpidolla kasvoin ja tulin vahvaksi.

 

 Sateessa, varjoissa ja auringossa opin,

 että elämä kantaa ja kasvattaa,

 tärkeintä oli tietää että äiti maa välittää ja rakastaa.

 

 Mitä kasvamiseen tulee,

 tärkeintä on rakkaus,

 joka tukee maan lailla.

 Siellä juuret ovat kiinni.

 On vaikeaa kannatella koko painollaan yksin,

 mutta teit sen silti,

 sillä sydämesi antoi sinulle tahtoa ja voimaa,

 jonka olen saanut lahjaksi elintärkeitä sateita ja varjoja varten.

 

 Kiitos että olen saanut kasvaa,

 tietäen sinun rakastavan minua,

 pilvisinäkin päivinä.

 

 Ei ole oikeaa tapaa kasvattaa,

 sillä jokaisen on kasvettava itse.

 On vain oikea tapa rakastaa, aidosti, kuten äiti lastaan,

 tukien kasvua rinnalla.

 

Laura V/T