RÖÖLÄN KYLÄTOIMIKUNNAN TARINAILLAT
Kylätoimikunta tallentaa kylien perinnetietoa mm. tarinailloilla, joissa voit kertoa alueen historiasta, menneestä maailmasta. Tarinaillat jatkuvat, joten ilmoittaudu mukaan kertojaksi.
Koronavuodet miinusti tätä yhteisöllisyyttä, mutta jatkoa on luvassa.
2019
9.8. klo 18 NUOTTAMIEHET Dikselin Näyttämöllä:
Sinikka Mäkelä ja Kaija Saarni jututtavat vanhoja nuottamiehiä; Heikki Saarista, Mikko Aarniota ja Pekka Lainea.
16.7. klo 18.00 Tarinailta Dikselissä; Saukot ja Sillinpyydystys.
Jarmo Juvakka kertoi Saukkomatkoista, sekä Marjatta Reunanen upnneesta Saukko II:sta jossa hän oli mukana. Myös Ilmo Salmi oli kertomassa Saukkomatkojen jännittävästä elämästä.
2018
19.8. klo 13.00 Armas Veriön tarinailta. Tytär, Taija Veriö-Piispanen muistelee, Harri Räikkä haastattelee. Armas Veriö oli Rymättylän Säilyke Oy:ssä konttoripäällikkönä. Hän oli myös taiteilija, joka on ikuistanut kotiseutua taloineen ja ihmisineen.
2017
16.8. klo 18.00 Tarinaillassa kylähuoneella Teppo Laitsalo. Teppo kertoi Aaslasta ja Röölästä -kokemuksistaan, omista muistoista saaristossa. Kaija Saarni haastatteli.
26.4 klo 18.00 Tarinailta; HEIKKI SAARINEN muisteli ja kertoi elämästään Aaslalla ja vähän Röölässäkin.
2016
20.8 TARINAILTAPÄIVÄ; tällä kertaa REIJO LUMENTO muisteli lapsuuttaan Hauspannassa sekä sillilaivaelämäänsä Röölässä. Meriteatterin tiloissa klo 13.00.
Soudettiin Hauspannan yli kouluun, kävely Lookilan rajalle, josta kunnan ruuhella yli 5km.
Oosinpään urheilijat kuten Nummelan Urho, Merenranta Risto, Ketosen Pertti mentiin kirkolle urheilukentälle. Tehtiin myös omaan ympäristöön kenttä jossa harjoiteltiin. Olin sodanajan lapsi eikä silloin ollut eläminen helppoa. Rippikoulussa tutustuin vasta rymättyläläisiin. 2 vko syksyllä ja 2 vkoa keväällä rippikoulua ja juhannuksena pääsi ripille.
Olin kolmanneksi pisin. Viereeni tuli pariksi Meritalon Kaija. Suomisen Voitto yritti vaihtaa kanssani paikkaa -ei onnistunut. Kumpikin oltiin ihastuttu Kaijaan. Kaija ehdotti, että mennäänkö käsi kädessä johon sanoin ”Juu” kun jännitti niin. Talvinuotalla olin koukkupoikana jossa oli 21mukana 1950-luvulla. Neljässä talvinuotassa 80-90 päivää.... hevosen kanssa kahden aikaan yöllä. Pienessä kamarissa oli 21 ihmistä, mutta kokki oli hyvä. 2 luomaa päivässä ja lauantaisin kerättiin isän kanssa rysät joita lähdettiin torille myymään monet kerrat. Turun torilla oli yliveto 5 metrin kulmapaikka, koska siellä oli paras myynti.1956 Sain ammattikortin ja lähdin ajamaan Taxia Turkuun. Tein myös öljyautojen tuurausta. Elämässäni on ollut kaksi henkilö jotka ovat muuttaneet elämääni; Tauno ja Toivo Saarni, mutta myös Unto Laine ja Ilmo...
Erään kerran Tauno toppasi Raisiossa ja kysyi lähtisinkö kuljettajaksi Säilykkeelle ja sanoi mene Sootsin luo joka on siellä päällikkönä. Yllättävä käänne. Märtha Kallio muistaa hyvin kun tulin Sootsin luo. Opettelijan palkka oli alkuun 1.35 mk /h. Kurkkua ja silliä vietiin Turkuun tukkuliikkeisiin sekä tuotiin tyhjiä purkkeja takaisin, myös Koteva Oy:stä kartonkia. Myin Opel 435 ja ostin Solifer mopon. Tauno tuli yllättäen sanomaan, että voisit lähteä sillistämään Saukoilla. Kannattaa mennä kun saa ulkomaan rahoilla hankittua Wolswagenin. Niin sitten lähdin. Suomisen Urhon kanssa asuttiiin samassa hytissä. Lähdettiin toukokuun lopulla. 3kk 3pv reissussa 1958. Kokkina Rauhalahti. Kööpenhaminassa ei uskaltanut mennä maihin, maalaispoika kun oli. Bergenissä korjattiin nuotat ja verkot. Nuottapaattiin pitää heti mennä kun lasketaan sanottiin - oksensin laivan perällä, johon kauhuksine Rauhalahti sanoi että pitää heti syödä niin se menee ohi. Puuroa tai velliä, mutta se kyllä tepsi. Sen jälkeen ei ole ollut huonovointisuutta merellä. Yhtenä päivänä oli niin kova myrsky ettei päässyt kannelle. Unto Laine seurasi koko ajan radioliikennettä joten tiesi todella hyvin suunnat. Lastina oli 2008-2009 tynnyriä.
1 nuottasaalis oli 480 tynnyriä, joka oli hirmuisen suuri saalis. Suomisen Veikko oli dikselimies johon minuakin pyydettiin. Veikko oli yliveto dikselityössä. Tutkaa korjattiin Islannissa, jolloin oli tavattoman kaunis päivä laiturilla sekä kauniita tyttöjä kellohameissa. Samaan aikaan saattoi sillistämässä olla jopa 200 alusta! Norjalaiset käyttivät jotain ainetta säilyvyyden takia ja veivät heti maihin, kuten islantilaiset. Sillejä yhdessä tynnyrissä oli saman verran kuin vuoden päiviä 365. Reportterikin oli mukanana 1958 matkalla, joka otti paljon kuvia. Tynnyrit pestiin Röödilän rannassa, rasvat meni mereen ja jäi rantaan killumaan kuten siihen aikaan oli tapana. Valho teki kannet ja rannalla tehtiin tynnyrit. Tauno pyysi uudestaan sillistämään, mutta Kaija teki selväksi ettei sinne enää ole asiaa. Ostin sen jälkeen säiliöauton jolla ajettiin bitumia niillä rahoilla. Toivo Saarni sanoi kerran mennessään Hauspantaan Anttilaan, että osta auto ja tule tukkia ajamaan. Saha maksaa puolet autosta. Valli-Autoon mentiin tekemään kaupat Sillanpään kanssa. 5-6 vuotta työ kesti ja siitä lähteekin toinen tarina -Lumennon liikenne.
14.4. Tarinailta Aahollissa, jossa Matti Ketonen muisteli elämäänsä Röölässä ja Rymättylässä.
2015
23.8 klo 18.00 Röölän Kylätoimikunnan Tarinailta, jossa Kyllikki Sahlberg muisteli nuoruuttaan Salonkyläntiellä, silloista yhteishenkeä sekä Röölää, jossa hän oli ensimmäisiä Röölän Kylätoimikunnan perustaja. Lomakoti Tammilehdossa. Tammilehdontie 37, 21140 Rymättylä.
Elokuun Tarinailta Kyllikki Sahlberg
Hämmärön Länsitalon vaimo oli kuollut ja isäntä pyysi Martta Sofiaa emännöitsijäksi. Siellä hän tapasi Alhoniityn iloisen pojan, joka osasi viheltää niin kuin kukaan. 1926 menivät naimisiin ja Kyllikki syntyi tavan mukaan ennen aikojaan, talvimyrskyssä. Asuivat jonkin aikaa Taipalus saarella kunnes elämä muuttui täysin. Martta Sofia muutti Amerikkaan (n. 1928) Hämmärön isännän lainarahoilla, jonka sai laivalippua varten. Tuleva äitini Martta Sofia Ekholm poti muiden ohella Amerikan kuumetta. hänen unelmansa oli jo vähällä toteutua 1923 sillä laivalippu oli jo hänellä Amerikkaan, jonka sisarensa Lempi Salonen lähetti. He olivat ostaneet ensimmäisen käyntinsä jälkeen pienehkön maatilan ja olivat hankkimassa lisää rahoitusta tilalle. Martta Sofia sanoutui irti Kunnallissairaalan keittäjän paikalta ja meni Kinttalan Pohjatalon emännän apulaiseksi odottamaan viisumia. Tulikin kirje Amerikan konsulaatista, jossa ilmoitettiin että viisumia ei myönnetä. Ellis saari oli täynnä siirtolaisia, jotka pitäisi ensin sijoittaa ennen kuin uusia viisumeja myönnetään. Ellis saari sijaitsee New Yorkin edustalla, jolla vapauden patsaskin. Martta Sofian oli heti palautettava laivalippu sisarelleen, että tämä sai laivayhtiöltä rahansa takaisin. Muuten hän olisi tyhjän päällä kunnes kohtalo puuttui peliin...
Eno, Johan Lehtisen perhe otti Kyllikin kasvattilapsekseen äidin muutettua Amerikkaan ja Kyllikki muutti noin vuoden vanhana Salonkylään. Koskaan ei kiusattu siitä ettei ole vanhempia, mutta enolla oli kova kuri ja välillä uhkaili kasvatuslaitoksella, josta kasvoikin iso pelko. Enon uhhkailu johtui enimmäkseen siitä, ettei Martta äiti lähettänyt säännöllisesti sovittua maksua ylläpitämisestä. Martta Sofian ja Lauri Aleksanderin avioerossa oikeus oli määrännyt kummankin vanhemman maksamaan 100mk kuukaudessa ja kun toinen ei maksanut ollenkaan ja toinen epäsäännöllisesti ei ollut ihme että eno hikeentyi. Kerrankin oli 8kk maksamatta jolloin oli katastrofi lähellä. Kun Martta tuli 1934 käymään Suomessa uuden miehensä kanssa asiat hoidettiin. 1938 Martta tuli tarkoituksenaan jäädä Helsinkiin pysyvästi. Kyllikki muisteleekin miten kauheaa oli repäistä hänet tutusta ympäristöstä ja rakkaista ihmisistään. Hyvästelyjen aikana laivalaiturilla pääsi itku kun eno halasi. Onneksi se aika jäi lyhyeksi vain 2,5kk. ”Voinpahan ylpeillä että asuin kirjailija Mika Waltarin kanssa samassa talossa Tunturikatu 14.A!” Martta Sofia muutti takaisin New Yorkiin, mutta palasi lopullisesti 1979. Hän kuoli Itsenäisyyspäivänä 1992 92-vuotiaana. Kasvatusäiti Lovisa Lehtinen kuoli myös Itsenäisyyspäivänä vuonna 1956 82-vuotiaana.
1933 tuli toinen sukulaislapsi kasvatiksi Leinon Kaimo Lehtiselle vanhempiensa kuoltua keuhkotautiin. Pääsiäislauantaina oli lämmin kevät ja lumi oli sulanut, mutta silti oli vahva jää. Kaimo kantoi vettä ja sytytti kiuasta riihessä (jossa palvattiin lihaa jne.) kun Lännen kaksoset tulivat sinne. Kaksosista oli Uunon keittovuoro. Hän löysi tulitikut joilla alkoi ampumaan kunnes osuivatkin pahnoihin ja olkikattoon, josta tuli levisi äkkiä. Koko kylän väki tuli auttamaan Lehtisen riihen palon sammutuksissa yhteisellä paloruiskulla, mutta se ehti palaa. Kyllikki rukoili ja pelkäsi että nyt Uuno joutuu kasvatuslaitokseen enon vihaisuudesta päätellen. Seuraavana päivänä Uuno tuli äitinsä kanssa ja kysyi ”onk Lehtinen hyvä ja ant anteeks” ja ojensi pienen kätensä, johon eno tarttui isolla kourallaan ja toinen käsi Uunon tukan päällä sanoen ”kyl hän antta anteeks mut muista se etes enää ikänä leiki tulitikuilla”. Se oli Kyllikille iso hämmästys, jolloin hän ajatteli että taivaan Isä on sittenkin olemassa kun ei Uuno joutunutkaan kasvatuskotiin! Kyllikki muistelee myös rakkaudella ja kiitollisuudella kasvatusäitiään jonka kanssa sai elää, sekä lapsia kasvuympäristössään joista tuli elinikäisiä ystäviä.
Teitä ei ollut oikeastaan lainkaan siihen aikaan, joten paljon soudettiin kuten koulumatkat. Tosin kerran kävi niin, että joku oli lainannut kouluvenettä (kunnan ruuhi johon mahtui 13 lasta) riiausreissulleen eikä ollut palauttanut sitä aamuun mennessä, joten lapsetkaan päässeet kouluun sinä päivänä. Kyllikki laittoikin veneeseen lapun moisesta tempauksesta ettei se enää toistu. Koulun joulu -ja kevätjuhlat keräsi aina paljon väkeä, koskei juurikaan muita tilaisuuksia ollut. 1920-luvulta asti kerättiin rahaa salonkyläntien parannukseen, sillä se oli pieni kinttupolku, mutta vasta sota-aikana sitä alettiin tekemään. Kesävieraita asui silloin miltei joka talossa.
Kun talvisota syttyi koulut suljettiin ja lapset joutuivat nuotalle. Aamulla herättiin neljältä ja Kyllikki pääsi nuotanvetäjäksi. Kun kahden viikon päästä oli nuottakunnan palkanjako hämmästys oli suuri, sillä palkka oli (12 vuotias) 10 markkaa päivässä! Pommitukset kuitenkin alkoivat ja nuottaa alettiinkin vetämään yöllä, jolloin lapset eivät saaneet olla mukana. Talvisodan päättymispäivä oli äärettömän kaunis päivä. Aurinko nousi pilvettömältä taivaalta. Olimme Kaltsaarella Isoluomalla, jossa oli pikkuinen torppa. Radiosta kuulimme pääministeri Tannerin kertovan ilosanoman välirauhasta. Sitä päivää ei koskaan unohda. Väinö Tanner tuomittiin sotasyylliseksi jatkosodan jälkeen valvontakomission toimesta. s/s Wellamo tuli Röödilään Turusta ja jatkoi Brändöön ennen kuin Sattisilta rakennettiin 2x viikossa 1960-luvulla. Sunnuntai-iltoina tuli paljon ihmisiä katsomaan rantaan kirkolta asti.
Sota-aikana Kyllikki oli karjakon apulainen ja tuli ihastelemaan Röödilän rantaan jonne rakennettiin Toivo ja Tauno Saarnin kerrostaloja! 1965 luvun laivaliikenne. Salonkylässä pidettiin lapsuuden ajoista yhtä, joka jatkuu edelleenkin. Haarperin vuorelle aina kiivettiin ja pidettiin hauskaa. Soitettiin gramofonia ja tanssittiin.
Kyllikki jäi eläkkeelle Röölän postista 1991. Silloin ei voinut jäädä muuten lomalle jos ei hommannut tilalle tuuraajaa, sekä ensimmäinen viikko sairauslomassa oli palkatonta. Posti on jaettava jalan tai hevosella...luki sopimuksessa 1971. Postiveneestäkin sai silloin rahaa. Posti lopetettiin syyskuussa 1991 huolimatta Röölän Kylätoimikunnan Pekka Vennamolle ja Ilkka Kanervalle osoitetusta vetoomuksesta postin säilymisestä Röölässä.
1987 Rymättylän kunnanjohtaja ehdotti Röölän kylätoimikunnan perustamista, koska alueelle oli tulossa osayleiskaavaluonnos. Kylätoimikunta perustettiin 30.10.1988 Ensimmäinen asia joka anottiin oli ulkovessa. Sähköt anottiin ja saatiin Laitsalmen tielle asti. Osayleiskaavamuutosta yritti silloinen insinööri, jossa tie olisi kulkenut Röölän ohi kauempaa, mutta onneksi kylätoimikunta ja muut saivat sen estettyä. Yhteysaluksen (m/s Kaita) kotisatamana oli Röölä, joka saatiinkin pidettyä 2009 vuodelle asti. Rantaan tilattiin mm. arkkitehdin maisemointisuunnitelma kustannusarvioineen 1994.
Maisemointisuunnitelma 1998.jpg
8 vuotta kylätoimikunta kokoontui Kyllikin luona, jonka jälkeen Sinipirkossa, rannan kaupassa. Silloin myös ideoitiin Röölän markkinat kesällä (nyk. silli ja uussi peruni) ja talvella (nyk. nuottamarkkinat) ja myös Sattirauman siltaa yritettiin saada läppäsillaksi ym. Röölän hyväksi. 1946 Kyllikki avioitui Heimo Sahlbergin kanssa ja muutti Salonkylästä Röölään. Nykyisin hän asuu Naantalissa. Röölä entiseltä nimeltään Röödilä muutettiin Rööläksi 1968, joka kuului silloin Rymättylän kuntaan. Rymättylä liitettiin Naantaliin 2009 vuoden alussa.
Katso myös vanhoja kuvia Röödilästä
16.4. klo 18.00 Rymättylän koululla Lennart Saari muisteli ja kertoi Aaslan luonnosta Röölässä.
Lennart Saari (maatalous ja metsätieteilijän tohtori, riistanhoitotieteen dosentti) on liikkunut Aaslan luonnossa 40 vuotta, yhteensä jopa vuodessa 150.000 kävelykilometriä, joten hän on todella intohimoinen lintujen ja luonnontutkija.
Lennart syntyi Rymättylässä tavalliseen maanviljelijäperheeseen, jossa vietti huolettoman ja turvallisen lapsuuden. Eno oli kasvitieteilijä jonka kanssa Lennart oppi ensin kasvien latinankieliset nimet. Jo lapsuudessa alkoi luontoharrastus joka jatkuu läpi elämän.
Suurin maisemamuutos alkoi jo 60-70 luvun vaihteessa. Sitä ennen oli vielä kunnon jäätalvet, kun marraskuussa tulivat jo lumet ja jäät jolloin pääsi luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa. Rakkolevä ja naava jotka hävisivät silloin ovat tulleet takaisin.
Myös rantaniityt (jotka nyt ovat kasvaneet umpeen), lehtomaisemat, hevoset, lehmät jotka olivat lapsuuden maisemissa ovat hävinneet ja sitä kautta myös linnusto on muuttunut ja vähentynyt, jopa joidenkin lintujen äänet ovat muuttuneet kuten talitiaisen. Ihminen kaipaa lapsuudenmasemiaan. Lennart kertoo, että luonto symboloi vapautta ja siksi hänellä on vahva side saaristomaisemaan, ymmärtää mitä luonnossa tapahtuu.
Merimetsoja on joidenkin mielestä liikaa kuten kyhmyjoutseniakin, mutta merikotka hoitanee merimetso- ongelman, syömällä ne. Merimetsokantojen nousu on rehevöitymisen seuraus, ei syy. Merikotkia saattaa olla merimetsoluodolla jopa 20. Mustarastas on runsastunut. Se matkii muiden ääniä -jopa orkesterin säveliä! Harmaapäätikka on vähentynyt näädän takia ja meriharakkakanta puolittunut, munii mm. rantakivien sekaan. Töyhtöhyypät ja kottaraisen kanta pienentynyt, varpusen kanta romahti noin vuonna -92. Kottaraiskannat ovat pienentynyt siksi, koska lehmät ovat käytännössä kadonneet. Viiksitimali (o.s. partatiainen saapui alueelle 1990-luvun alussa, mutta hävisi 2010-luvun lopulla. Ensimmäinen kyhmyjoutsenpari tuli Aaslaan -76 joiden jälkeläisiä nytkin pesivät linnut lienevät. Karikukkoa ei ole enää ollenkaan ja peltosirkkukin kadonnut 20 vuotta sitten. Kurjet ovat löytäneet Rymättylän. Töyhtöhyypän pesän voi siirtää pikkuhiljaa pellon keskeltä sen reunaan, sillä linnulla on tarkka paikkatietojärjestelmä ja muutaman metrin säde, jonka sisällä se tunnistaa pesän omakseen.
Valkohäntäkauris saapui Aaslalle 1970-luvulla, metsäkauris tämän vuosituhannen puolella ja varsinkin se on voimakkaasti runsastunut. Supikoirat tulivat 70-luvulla saaristoon. Käärmekanta on vähentynyt huomattavasti. Käärme puri Lennarttia lapsuudessa sekä borreoloosi on käyty läpi 90-luvulla. Se voi itää jopa 10-20 vuotta. Ennen punkin pureman oireet ovat menneet mm. reuman piikkiin ym. kun niiden vaikutuksista ei tiedetty. Hylkeet ja merimetsot ovat joidenkin mielestä ongelma ja kalastajan harmituksen kyllä ymmärtää, jos verkosta saadaan vain lohen luurankoja. Ahvensaaliit ovat maassamme kuitnekin nousseet merimetsokannoista huolimatta.
Kesäyönä klo 3.35 aloittaa peippo konsertin. Kannattaa kokea yö saariston luonnossa ja kuunnella luontoa, sillä siitä tulee varmasti elämän suurimpia tähtihetkiä kertoo Lennart lopuksi. Oli niin mielenkiintoista kuultavaa, että tähän pitää saada vielä jatkoa. Varmasti muutkin kuulijat olivat samaa mieltä.
2014
Elokuun Tarinailta 20.8 ravintola Röölänrannassa tarinoi Tauno Wiljanen joka on inspiroitunut sukututkimuksesta ja valotti samalla paikkakunnan historiaa sekä Naantalin, Turun ja lähikuntien. Nimittäin piispa Olavi Maununpoika joka on ilmeisesti Maunu Tavastin poika kasvatettiin Röödilässä! Pariisin yliopistossa toimi opettajana/rehtorina Jacobus Röd joka niinikään oli kotoisin Röödilästä ja oppilaanaan Olavi Maununpoika. Maunu Tavast luopui piispuudestaan ehdolla, että olavi Maununpojasta tulee piispa. Suomen synnyn historiaa kertoi Tauno, joka tekee Röödilästä merkityksellisen siinä. Kenellähän mahtaa sukutarinassaan Röödilässä olla Olavi Maununpoika? Taunolla oli mukanaan myös kaksi daamia, Leena Reijonen (vasemmalta) ja Kristiina Annala (oikealla) kertomassa; Elävä kulttuuri Koroinen yhdistyksestä -Koroisesta, sekä Kuusiston linnan raunioista. Ne ovat myös tärkeitä historiallisia paikkoja täynnä entisajan tarinoita jotka pitää säilyttää perintönä jälkipolville. Koroinen ja Kuusiston linna
Jäätyään eläkkeelle 6 vuotta sitten Tauno innostui Wilho Kuuselan sukukirjasta (sukututkimuksesta) ja esi-isistään. Yhteinen historia ruotsin kanssa lähes 700 vuotta varmisti sen, että Ruotsin arkistoista löytyy valtava määrä tietoa ja niin alkoi Taunon vuosien kestävä harrastus sukututkimuksesta joka varmasti jatkuu edelleen yhtä innostuneena.
Vaikka Taunolla on ikää 80v hänellä on ihmeellinen muisti -löytyi historiasta mielin määrin vuosilukuja ja tietoja ulkomuistista! Sitä me kaikki ihailimme.
Huhtikuun Tarinailta 6.4 oli Herrankukkarossa. Isäntä Pentti Oskari Kangas muisteli menneitä ja esitteli Herrankukkaroaan.
Rööläläisiä (röödiläisiä) ja rymättyläläisiä ja vähän muualtakin oli iso joukko (yli 50) tutustumassa rantaan ja niihin moniin asumuksiin joita tilalla oli. Varsinkin vanha kalastajanmökki jota aikoinaan Kurt ja Salme Köhler (Kurt Köhler oli saksalais-turkulainen monipuolinen muusikko, josta kuulimme myös Märthan tarinaillassa) pitivät kesämökkinä, ja joka oli niin idyllinen että sinne olisi jäänyt vaikka asumaan.
Ihmeteltiin myös sitä taidokasta osaamista miten pieneen tilaan oli saatu monia rakennuksia, kuin menninkäisten kylä. Se oli todellinen perinnekylä ja se vanhojen esineistöjen määrä teki todella suuren vaikutuksen! Ensi alkuun oli kyse kesämökkipaikasta, mutta siitä lähti pikkuhiljaa vuosien saatossa muotoutumaan perinnekylä, joka se tänä päivänä on. Työtähän siinä on tehty runsaasti vuosien ajan ja työ tietenkin jatkuu kaiken ylläpitämiseksi ja ihmisten ihastukseksi. Herrankukkaro on myös yhteistyössä Pidä Saaristo siistinä yhdistyksen kanssa, josta on kaunis alus rannassa majoituspaikkana. Lopuksi Pentti Oskari kertoi kahvin äärellä muistoja paikkakunnalta mm. persoonallisista lossivahdeista ym. Olimme kaikki iloisia ja hyvillä mielin sieltä lähtiessämme - saatuamme hienon kokemuksen Herrankukkarosta, jossa monet olivat ensimmäistä kertaa.
Kuvat
Kansanperinteen tutkija Anne Pöyhönen (yläkuu)
Piti 20.3 luennon kuun vaikutuksesta rakentamiseen ja puutarhan hoitoon.
”Oikeaan aikaan tehty perustus pysyy kuivana. Sen päälle on ilo rakentaa kuivana pysyvä talo, jonka liitokset ovat lujia, mutta ovet ja ikkunat aukeavat ja sulkeutuvat helposti. Ikkunat eivät huurru, eivätkä niiden karmit lahoa, portaat ja lattiat eivät narise, uusi kiinnittyy vanhaan lujasti, korjatusta kohdasta tulee entisen veroinen. Terve talo on kuin ”kolmas iho”, joka vaatteiden eli ”toisen ihomme” lisäksi suojaa ja lämmittää meitä. Tunnemme eron kivitalon ja hirsimökin välillä – haluamme viettää lomamme puusta rakennetussa rantamökissä, puiden ympäröimänä, puulämmitteisessä saunassa saunoen. Puu on niin monella tavalla läsnä arjessamme, että sitä ei aina edes huomaa, mutta juuri puusta tehty talo, mökki, laituri, vene, patio, puutarhapenkki tai saunan laude vetää meitä puoleensa rentoutumaan ja keräämään voimia.”
Ilta oli todella mielenkiintoinen mm. siitä miten kuun vaikutus näyttäytyy terveydessä sekä puutarhan hoidossa. Itse lähdin laittamaan siemenet multaan, kun kuu oli yläkuulla eikä mennyt kuin pari viikkoa kun purkista jo lähti kasvamaan alkuja kuin sieniä sateella.... Eikä ole ihan sama milloin sen rakennuspuunkaan kaataa, että tuleeko sitä kautta hometta rakennukseen vai ei. Vanha kansa sanoi aikoinaan, että rakennushirret piti kaataa talvella sydänkuun aikana jolloin ne eivät mätäne vaan ovat pitkäikäisiä ja pitävät huoneet lämpöisinä ja kuivina. Myös pyykinpesussa pyykki tulee puhtaammaksi alakuulla, ja jos täysikuu valvottaa kannattaa jo 3-4 päivää aikaisemmin rehkiä enemmän kuin tavallisesti, käydä lenkillä tmv. niin että täysikuun aikana on rennompi olo eikä se vaivaa niin paljoa. Ehkä saamme Annen tänne vielä toistekin kertomaan kuun vaikutuksesta, joka vaikuttaa monella tasolla meidän kaikkien arkeen.
2013
Tarinaillassa merikapteeni Unto Laine muisteli kokemuksiaan Saukkolaivoilla
Röölän kylätoimikunnan tarinaillassa (Rymättylän Aahollissa syyskuussa) merikapteeni Unto Laine muisteli Saukkolaivoilla työskentelyä 1956-1976 luvuilla, joka veti paikan niin täyteen että monet jäivät vaille istumapaikkaa. Merimiehen työ noina aikoina ei ollut ihan mutkatonta eikä helppoa. Sillien pyydystäjät merillä tekivät töitä kosteissa olosuhteissa eikä vaatteita saanut kuivatettua tarpeeksi ja sillien suomut lentelivät niin, että silmät ja korvat olivat niitä täynnä ja monesti tuli ranteisiin paiseita kovasta työstä. Myös verkot ja nuotat tuottivat omat hankaluutensa kuten myös aluksien ominaisuudet. Pyyntimatkoilla käytiin Islannin vesillä Jan Mayen saarille saakka. Matkoilla, ei yllättävää kyllä tapahtunut suuria vahinkoja miehistölle, vaikka läheltä piti tilanteita oli runsaasti noina aikoina. Ehkä hankalin oli erään miehistön jäsenen umpisuolen puhkeaminen, jolle jouduttiin hakemaan apua paristakin paikkaa Jan Mayenin saaresta sillä radioliikenne ei toiminut. Lopulta löytyi asema toiselta puolen saarta jossa konepistoolein varustetut miehet saivat yhteyden lääkäriin ja tarina päättyi onnellisesti. Yleisöä huvitti tieto siitä, että eräällä saarella suljettiin viinakaupat kun tiedettiin suomalaisten tai norjalaisten tulosta. Laine kertoi myös hyytävästä yöstä, joka jäi onneksi ainoaksi, kun yksi Saukkolaivoista upposi 29.11.1954 Itämerellä lähellä Bengtskäriä kun se oli kuljettamassa rikkikiisulastia Pohjankurusta Saksaan. Yksi miehistön jäsen hukkui, muut pelastuivat lähistöllä olleeseen höyrylaiva Bore II:een. Miehellä oli pelastusliivit, mutta hän kuoli sydänkohtaukseen. Saukkolaivoja oli parhaimmillaan neljä ja pyyntimatkalta saapunut Saukkolaiva oli aina suuri tapahtuma Röölänrannassa, jos ei lähtökin. Toiminta loppui 1975 kun Suomi ei saanut uusittua kansainvälisiä sopimuksiaan, tosin sitä ennen sillikannat olivat ehtyneet sillä esim. Norja miltei ryöstökalasti omien tukiaistensa vuoksi. Yleisö kuunteli keskittyneenä Laineen matkakertomuksia, joista ainakin allekirjoittaneelle jäi monia hämmästyksen hetkiä menneen maailman, karustakin merimiehen elämästä.
Ensimmäinen tarinailta oli torstaina elokuussa jossa Märtha Kallio
muisteli menneitä. Ravintola Röölänrannassa.
Märtha Kallion Tarinailta Röölästä
Röölän kylätoimikunnan järjestämä ensimmäinen tarinailta yllätti kaikki torstaina 22.8, sillä ravintola Röölänrannan yläkerta oli täynnä kuuntelemassa Märtha Kalliota joka muisteli menneitä aikoja, 61 vuotis taivaltaan Röölässä. Sodan jälkeen Toivo ja Tauno Saarni perustivat sillitehtaan rantaan, Rymättylän säilykkeen, kun sitä ennen toimivat jo mylly ja saha. Parhaimpina aikoina rannassa oli pankkeja jopa kolme ja kauppoja 4. Sota-aikana Röölään pudotettiin 2 pommia jotka eivät vahingoittaneet ihmisiä ja mm. venäläisiä sotavankeja sijoitettiin myllyyn työväeksi. Ehkä hienoin hetki Märtha Kallion muistelmissa oli se kun hän meni pikkutyttönä vanhempiensa asioille Kallion taloon, talon porstuasta hän näki ihmeen kauniin pojan istuvan pöydän äärellä - eipä tiennyt ihastellessaan että siinä oli hänen tuleva aviomiehensä!
